Lajittelun haasteista

Kuten lajittelussa yleensä, rakennus- ja purkujätteiden lajittelu niiden syntypaikalla on kaikkein tehokkainta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri jätelajit laitettaisiin jo työmaalla suoraan eri astioihin. Mikäli syntypaikkalajittelua ei tehdä, lajittelu tehdään koneellisesti, jolloin se on hidasta, kallista ja aiheuttaa turhia päästöjä eikä lopputulos kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin syntypaikalla lajiteltaessa.

Rakennus- ja purkujätteiden lajitteluun tai lajittelun puutteeseen liittyy monenlaisia mielikuvia. Olen keskustellut aiheesta kymmenien eri rakennus-, jäte- ja ympäristöalan toimijoiden kanssa ja näkemykset tosiaan heittelevät. Yhden mielestä lajittelu pelaa jo varsin hyvin, toisen mielestä ollaan jämähdetty jonnekin 70-luvulle, kolmas toteaa rakennusjätteen olevan tyypillisesti lajittelematonta. Suomessa ei myöskään ole mitenkään itsestään selvää löytää työmaata, jossa erityisesti panostettaisiin jätteiden lajitteluun. Yhtä mieltä tunnutaan kuitenkin olevan siitä, että kehitettävää riittää.

Miksi rakennus- ja purkujätteiden lajittelu tuottaa hankaluuksia? Tyypillisin vastaus lienee se, että työmaat ovat lajittelun kannalta liian ahtaita. Näinkin varmasti on, työmaat ovat etenkin kaupunkialueilla hyvinkin ahtaita. Lisäksi kyse on totutuista tavoista, tietämättömyydestä ja tietenkin rahasta.

 

20170327_140050

Kuvassa lajittelematonta rakennusjätettä: kipsilevyä, puuta ja jätesäkkejä.

 

Näin alkuun tarkastelen asiaa talouden näkökulmasta. Ensinnäkin, jos lajittelu olisi taloudellisesti kannattavaa, sitä tehtäisiin nykyistä enemmän. Raha on kaikkein tehokkain konsultti ja se pakottaa muuttamaan toimintamalleja – jopa niitä juurtuneimpia. Niin kauan kuin lajittelu ei ole taloudellisesti kannattavaa tai muuten hyödyllistä, se ei näytä saavan vahvaa jalansijaa. Ympäristö- tai mainehyödyt eivät ole tällä saralla yrityksiä eniten kiinnostavia asioita, joten raha määrää. Voi myös olla, että yritys saisi lajiteltua jätteet tehokkaasti, mutta jätteen vastaanotto on yrityksen näkökulmasta hidasta ja näin ollen kannattamatonta.

Toinen tekijä on kuluttaja – jolle rakennusala valmistaa tuotteitaan. Vaikka puhutaan vihreistä arvoista ja ympäristövastuusta, ei esimerkiksi asuntomarkkinoilla juurikaan käytetä myyntivalttina sitä, miten rakentamisen aikainen jätehuolto on järjestetty. Ei tuntuisi nimittäin kovinkaan realistiselta tiedustella välittäjältä remontin aikaisista jäteasioista. Eikä kylpyhuoneremonttia suunnitellessa tulisi ensisijaisesti pohtineeksi sitä, miten urakoitsija hoitaa jätteet urakan loputtua pois työmaalta. Yksinkertaisesti kuluttajalla on niin paljon muitakin huolenaiheita, että jäteasiat jäävät lapsipuolen asemaan.

Rakennus- ja purkujätteiden lajittelun puutteellisuuteen liittyvät kommentit perustuvat omiin kokemuksiin. Jos lukiessasi tätä, puuskahdat tietämättömyyttäni ja tiedät hyviä lajittelukäytäntöjä harjoittajan toimijan, niin mielelläni otan vastaan vinkkejä! Kiitos.

Rakennus- ja purkujätettä syntyy uudisrakentamisessa, korjausrakentamisessa sekä rakennusten purkamisen yhteydessä. Tilastokeskuksen mukaan jätteiden määrät jakaantuvat seuraavasti: 57 % korjausrakentamisessa, 27 % purkamisessa ja 16 % uudisrakentamisessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s