Muutama sana syntypaikkalajittelusta

Olen aiemmin kirjoittanut, että lajittelu jätteiden syntypaikalla on suositeltavin tapa erotella jätteet toisistaan. Tämä pätee myös rakennus- ja purkujätteisiin. Syntypaikkalajittelun onnistuminen on kiinni ihmisten viitseliäisyydestä ja siitä, kiinnitetäänkö lajitteluun ylipäätään huomiota. Viitseliäisyyden ja tiedostamisen lisäksi onnistuminen edellyttää lajiteltujen jätteiden väliaikaisen varastoinnin sietämistä kotona tai työmaalla. Oleellista on myös astioiden saavutettavuus – onko astia siedettävän etäisyyden päässä ja onko ymmärrettävissä, mitä astiaan tulisi laittaa.

Kaikki ovat kuulleet urbaanilegendan, jonka mukaan kaikki jätteet päätyvät kuitenkin samaan kasaan eikä niitä sen vuoksi kannata lajitella. Se ei siis todellakaan pidä paikkaansa! Kaatopaikka-asetuksessa säädetään hyvin tiukat raamit sille, mitä penkkaan voidaan nykyisellään sijoittaa. Tosiasiallisesti kaatopaikalle ei sijoiteta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yhtikäs mitään, vaan jätteet hyödynnetään joko materiaalina taikka energiana.

Jos puhutaan pelkästään rakennus- ja purkutyömaista, lajittelun onnistuminen edellyttää työntekijöiden neuvontaa ja tiedottamista, mutta ennen kaikkea lajittelun kannalta riittäviä jäteastioita. Yksinkertaistetusti voidaan todeta, ettei yksittäinen työntekijä voi sille mitään, mikäli työmaalla on puutteelliset lajittelumahdollisuudet eikä syntypaikkalajittelu toteudu. Jos lajitteluun tarvittavia astioita ei ole, työntekijät eivät ymmärrettävästi pysty lajittelemaan, vaikka olisivat kuinka motivoituneita ja tietoisia asiasta.

20170406_163742

Kuva: tavanomainen lajittelemattoman rakennusjätteen lava. On muovia, jätesäkkejä, puuta ja pahvia. Työsarkaa riittää siis.

Syntypaikkalajittelusta puhutaan paljon, mutta ainakaan itselleni ei ole selvää, miten lajittelu kannattaisi työmaalla toteuttaa. Asia on tietysti sidoksissa siihen, minkälainen työmaa on kyseessä. Reunaehtoina ovat tyypillisesti tila ja raha, joita on tunnetusti rajallisesti käytössä.

Kun kaikki jätteet mätetään yhdelle tai muutamalle eri lavalle, tämä on tuttua ja turvallista: lava tyhjennetään sitä mukaan, kun jätettä syntyy ja hinta on ennakoitavissa. Jos jätteitä lajitellaan monelle eri lavalle tai moneen eri astiaan, tulee järjestelystä alkuun enemmän haastetta. Tällöin olisi muun muassa tarve pohtia, minkälaisia lavoja ja astioita kannattaa käyttää, mikä taho nämä toimittaa ja miten jätteenkuljetus muutenkin toteutetaan. Alkuun saattaisi ilmentyä ongelmia, jotka hidastaisivat pääasiallisen työn tekemistä tai aiheuttaisivat rahanmenoa.

Miksi sitten rakennusalan toimijoiden tulisi parantaa lajitteluaan? Oikeudellisten velvoitteiden ohella kyse on ympäristövastuusta ja sitoutumisesta kehittää luonnonvarojen käyttöä järkevämpään suuntaan. Jos Suomi pyrkii kiertotalouden mallimaaksi, tulisi myös rakennusalalla jätteiden lajittelua parantaa. Kyse on viime kädessä yritysten vapaasta tahdosta, sillä eihän mikään estä laittamasta kaikkea jätettä samalle lavalle. Toisin sanoen muutos lähtee siitä, että yritykset päättäisivät alkaa parantamaan käytäntöjään – vaikka pienellä riskillä.

Yksi kiinnostava syntypaikkalajitteluun liittyvä asia, joka nousee monissa yhteyksissä esille, on monilokerolava – virallisemmalta nimeltään lajittelulava (ks. esim. Flaaming Oy). Kyse on siis lavasta, jossa on 2–8 lokeroa eri jätelajeille. Mainittuja lavoja on saatavilla jo nykyisellään, mutta käytössä sellaista en ole koskaan nähnyt.

Lajittelulava_er_4f1fb249d201e

Kuva: monilokerolava eli lajittelulava.

Mielestäni monilokerolava kuvastaa yhdeltä kantilta niitä haasteita, joita rakennusjätteiden lajitteluun liittyy. Ajatuksena tällainen lava on erittäin mielenkiintoinen: se pitäisi eri jätelajit erillään, se selkeyttäisi lajittelua ja se pitäisi jätteet kuivina. Epäselvää sen sijaan on, miten lavan täyttäminen tasaisesti onnistuu. Yhtälailla ei ole kokemuksia siitä, miten jätteiden vastaanotto eri jätelajien osalta toteutettaisiin tehokkaasti.

Selvää  on, ettei lajittelu nykyisellään pelaa. Sen sijaan ei ole selvää, miten syntypaikkalajittelu kannattaisi toteuttaa rakennustyömaalla. Tästä tietämättömyydestä kumpuaa tarve kokeilla uutta.  Tarkoituksena CIRCWASTE-hankkeessa onkin kokeilla uusia keinoja jätteiden lajitteluun työmailla sekä hyödyntää toisten tekemistä kokeiluista saatuja kokemuksia.  Toivottavasti saamme aikaan sellaisia kokemuksia, joista on hyötyä myös muille toimijoille.

Otan erittäin mielelläni vastaan vinkkejä ja ajatuksia teemaan liittyen. Kirjoituksiani saa vapaasti kritisoida ja oikaista. Tärkeintä on, että keskustelua syntyy. Palataan asiaan ensi viikolla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s