Tehoaako pakko?

Käteeni tarttui viime perjantaina kiinnostava uutinen! Tekniikka & talous (21.4) kirjoitti, miten Helsinki ratkaisi ylimääräisten maamassojen sijoittamisongelmat. Kun työmailla syntyviä maamassoja ei enää vuonna 2011 voitu kuljettaa entiseen tapaan kaupungin rajojen ulkopuolelle, massoille jouduttiin pakon edessä keksimään käyttötarkoituksia omasta takaa. Ratkaisuna oli työmaiden välinen yhteistyö massojen kierrätyksessä sekä hyötykäyttö (esim. meluvallien rakentamisessa).

Kiinnostavaa asiassa on erityisesti se, että vuonna 2016 kaupunki säästi massojen kierrätyksellä ja hyötykäytöllä noin kuusi miljoona euroa. Hyötykäyttö on ymmärrettävästi järkevää myös ympäristökuormituksen kannalta, sillä kuljetusten vähentyessä hiilidioksidipäästöt vähenevät. Kaiken lisäksi Helsinki on pakon edessä saanut kehittyä maamassojen kiertotalouden edelläkävijäksi.

Säästöjä syntyi, ympäristö hyötyi ja osaamista kertyi, mutta kaiken edellytyksenä oli pakko – pakko muuttaa käytäntöjä. Rakennusalalla jätteisiin liittyvä tietynlainen jämähtäneisyys on ehkä osaltaan seurausta siitä, ettei ole mitään pakkoa. Esimerkiksi lajittelua ei ole käytännössä pakko järjestää.

20170327_144855

Kuva: sekalaista rakennusjätettä jätesäkeissä.

Pakko ei tietenkään toimi kaikissa tilanteissa, vaan yhtälailla se voi ohjata kehitystä epätoivottuun suuntaan. Se lienee kuitenkin selvää, että mikäli muutos riippuu ainoastaan rakennusalan toimijoiden omasta kiinnostuksesta ja halusta kehittää lajittelua, voi muutos olla erittäin verkkainen.

Mikä olisi rakennusalalla sellainen keino, joka ohjaisi jätteiden hallintaa kestävämmälle polulle? Siinä riittää pohtimista. Kyynisesti tarkasteltuna rakennusalalla ei ole mitään syytä parantaa lajittelua; ei ole mitään erityisiä reunaehtoja, jotka pakottaisivat muuttamaan käytäntöjä. Laajassa kuvassa esimerkiksi luonnonvarojen rajallisuus ja ilmastonmuutos asettavat reunaehtoja toiminnalle, mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi verrattavissa pakkoihin.

Yksi olennainen tekijä on tieto. Jos nykyistä paremmin tiedettäisiin lajittelun edellytykset: mitä se maksaa, mitä se edellyttää ja millä tavoin asetettuihin tavoitteisiin voisi päästä, lajittelu olisi varmasti nykyistä suositumpaa myös rakennusalalla. Näin ollen on tärkeää haalia tietoa ja kokemuksia, joiden avulla kehitystyö helpottuu jatkossa.

Lehtijutussa kaupungin massakoordinaattori Mikko Suominen toteaa, että tilanne on koko ajan ”veitsen terällä” hyötykäyttökohteiden riittävyydessä. Nähtävästi selvää on, että kiertotalouden saralla on tarpeen etsiä jatkuvasti uusia tapoja tehdä asioita paremmin, järkevämmin ja tehokkaammin.

Kommentteja kiitos: matti.mikkela@puhas.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s