”Kyllähän se muualla, mutta ei tule meidän työmaalla onnistumaan”

Vuosi hanketta on takana ja kaksi samanmoista vielä edessä. Räväkästi ovat hommat lähteneet käyntiin, ja siksi onkin aika tehdä jonkinlaista välitilinpäätöstä muutamien havaintojen kautta.

Ensinnäkin selvää on se, että tällä hetkellä kiertotalouskeskustelu velloo voimakkaana; paljon uutta yritystoimintaa laitetaan aluilleen ja tilaisuuksia järjestetään. Jossain määrin on myös tyhjää puhetta, joten tekojen tärkeys korostuu.

Rakennusjätteen syntypaikkalajittelun osalta on käynyt ilmi, että halua kehittää työmaiden jätehuoltoa on ilmeisen selvästi. Alun skeptisyyden jälkeen olen havainnut, että rakennusalan yrityksissä tehdään monenlaisia kokeiluja lajittelun kehittämiseksi. Esimerkiksi sekalaisen rakennusjätteen määrän vähentäminen on monella toimijalla työn alla ja sen saralla ollaan saatu aikaan lyhyessäkin ajassa hyviä tuloksia.

Kehittämisinnon ja avoimuuden vastapainona asennekysymykset ovat rakennusalan jätehuoltoasioissa myös suurena hidasteena. Monesti kuulee sanottavan ”kyllähän se muualla, mutta ei tule meidän työmaalla onnistumaan…”. Niiden toimijoiden, jotka ovat tehneet edistyksellisiä toimenpiteitä jätehuollon saralla, kehitys palautuu monesti yksittäisiin innovatiivisiin ja rohkeisiin henkilöihin. Hankalat olosuhteet eivät ole olleet esteitä hyvien tulosten saavuttamiselle. Kuten kaikessa kehitystyössä, jonkun on aina ensin tehtävä rohkeita kokeiluja, sitten muut seuraavat perässä.

Huolimatta hyvistä ja esimerkillisistä kokeiluista, kokonaisuudessaan rakennusalalla riittää petrattavaa rakennusjätteiden lajittelun saralla vielä paljon.

Rakennusjäteketjussa on monia toimijoita, ja on tyypillistä, että lajittelun jämähtäneisyyttä perustellaan muiden toimijoiden huonolla toiminnalla. Jätehuollossa perätään työmaan vastuuta, työmaalla odotetaan jätehuollon ratkaisevan lajittelun pulmat ja niin edespäin. Kyse on kuitenkin yhteistyöstä ja siitä, että ketjun jokainen lenkki voi varmasti parantaa toimintaansa. Kyse ei välttämättä ole isoista muutoksista, vaan pienestä hiomisesta. Kun koko ketjun laatua parannetaan yhteistyössä, voidaan saada tosiasiallisesti hyviä tuloksia aikaiseksi.

Rakennuttaja voi vaatia urakoitsijalta lajittelun kehittämistä, yhtälailla urakoitsija voi vaatia aliurakoitsijoilta tiettyä lajittelun tasoa. Yhteistyössä jätehuollon toimijan kanssa urakoitsija pystyy kehittämään lajittelua. Kun ollaan saman pöydän ääressä kehittämässä työmaiden jätehuoltoa, ollaan jo pitkällä! Jes!

Suurin ongelma tällä hetkellä kaikkien toimijoiden kannalta on se, ettei kierrätysmateriaaleille ole riittävästi käyttöä. Jotta rakennusjäte saataisiin tehokkaasti materiaalina hyödynnettäväksi, tämä edellyttäisi runsaasti lisää kiertotalousliiketoimintaa. Jos laajamittaista liiketoimintaa rakennusjätemateriaalien saralla olisi, materiaaleille syntyisi luontaista kysyntää eikä lajitteluun tarvitsisi erikseen motivoida.

Siitä huolimatta, että rakennusjätemateriaaleille ei ole vielä riittävästi kysyntää, on erittäin tärkeää kehittää lajittelua jo nyt. Mitä paremmin työmaat lajittelevat ja saavat eri materiaalit talteen, sitä ketterämmin ne pystyvät tulevaisuudessa vastaamaan erilaisiin kiertotalouden edellytyksiin. Työmaiden tuottamat laadukkaat materiaalivirrat kannustavat myös luomaan uutta liiketoimintaa jätemateriaalien ympärille.

Suosittelen kommentoimaan ja kyseenalaistamaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s