Poukkoilevaa rakennusjätteiden lajittelua

Pidimme kuluneella viikolla jäteneuvojamme Tommi Kukkosen kanssa jäteneuvontatilaisuuden eräällä hankkeen pilottityömaista. Teimme samalla kierroksen työmaalla ja kaikesta päätellen lajittelu oli lähtenyt työmaalla varsin hyvin käyntiin. Perinteiset raksajätteet, kuten kiviaines ja metalli olivat tälläkin kertaa löytäneet tiensä oikeille lavoille, mutta myös puhtaat puut, käsitellyt puut, vaaralliset jätteet ja kartonki olivat päätyneet oikeisiin keräysvälineisiin melkoisen hyvällä prosentilla. Ainoa selkeä haaste näytti olevan PVC-putkien tunnistaminen.

Joka tapauksessa lajittelun todettiin toimivan työmaalla varsin hyvin. Työnjohto on ollut alusta saakka hyvin yhteistyökykyistä, mikä näkyy myös työntekijöiden sitoutumisena uusiin lajittelukäytäntöihin. Kun työmaan lajittelu toimii, siitä ei tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Silti uusien käytäntöjen haltuun ottaminen vaatii työntekijöiltä panostamista ja vanhojen toimintamallien kyseenalaistamista.

Väkisinkin tässä jää kuitenkin pohtimaan lajittelukäytäntöjen muuttuvuutta työntekijän näkökulmasta. Tällä työmaalla painotamme, miten tärkeää on lajitella ja saada jätemateriaalit tehokkaasti hyödynnettäväksi. Työmaalla kerätään eri työvaiheissa yhteensä 13 eri jätelajia ja jokaisella jätelajilla on omat lajittelukriteerinsä. Sekalaista rakennusjätettä ei kerätä ollenkaan.

20180613_154019

Kuvat eivät ole mainitulta pilottityömaalta, mutta on tälläkin työmaalla lajittelu sujunut.

20180613_154518

Kun työmaa aikanaan loppuu, on hyvin todennäköistä, että seuraavalla työmaalla työntekijää odottavat eri käytännöt: siellä kerätään eri jätelajeja ja niiden lajittelukriteerit ovat erilaiset. Juuri kun on painotettu tiettyjen seikkojen tärkeyttä, muuttuu käytännöt joksikin muuksi. Tämä on työntekijän kannalta hämmentävää ja ennen kaikkea epämotivoivaa. Poukkoilevat käytännöt ovat omiaan viemään kiertotalouden toimenpiteiden uskottavuuden.

Työmaiden lajittelukäytännöt vaihtelevat, koska edelleen vähäinen lajittelu on taloudellisesti kannattavaa. Jätelain 15.1 § kyllä velvoittaa lajittelemaan lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet, mutta vain siinä laajuudessa kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin käytäntöjen yhdenmukaistamisen kannalta voisi olla järkevää, että työmaiden jätehuollon kriteerit olisivat sidoksissa työmaan kokoon. Mitä suurempi työmaa, sitä tarkemmin lajittelu tulisi toteuttaa. Toiseksi teknisillä ja taloudellisillä syillä ei saisi olla vaikutusta siihen, miten hyvin lajittelu tulisi toteuttaa. Kolmanneksi työmaiden lajitteluvelvoitteiden toteutumista tulisi valvoa.

Neljänneksi, jätelajien nimien ja lajittelukäytäntöjen tulisi olla nykyistä yhdenmukaisempia. Jätteisiin ja jätealaan perehtymättömien ihmisten – kuten rakennusalan toimijoiden – näkökulmasta nykyisellään alueellisesti ja toimijakohtaisesti vaihtelevat jätekäytännöt ovat sekavia. Jos Suomi pyrkii olemaan kiertotalouden mallimaa, tulisi käytäntöjen olla meillä paljon nykyistä yhdenmukaisempia.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s